rapistunut

Otsikossa mainittu adjektiivi kuvaa melkoisen hyvin mun tämänhetkistä ratsastustaitoani. Rapistunut. Oon viimeks ollu hevosen selässä ehkä tammikuussa ja eilen sitten pitkästä aikaa pääsin oikein työskentelemään satulassa. Sen huomaa etenkin näin jälkikäteen kun kävelytyyli muistuttaa John Waynea ja sattuu joka paikkaan..!

Lähettiin siis maanantaiaamuna tallille ohjelmassa Fannin ratsastus, hevosten laitumellepäästö ja lopuksi vielä Sisselin hevosen Nöpön ratsastus Lohjalla. Hoidin Fannin ulkona ja hajotettiin yks riimunnaru itseasiassa, kun olin sitonut Fannin kiinni tolppaan ja se väkisin yritti päästä syömään ruohoa.. sen pää meni puomin alle ja kolahti siihen kun Fanni yritti vaihtaa asentoa, jolloin se panikoitui ja pakitti itsensä ensin puoliksi ulos päitsistä, sitten kokonaan irti. Siinä sitten kipitin sen perään riimun kanssa ja äiti toi aavistuksen kyrsiintyneen oloisena uuden riimunnarun.

Sitte päästiinkin asiaan. Missä on vika jos meinaa mennä hevoseen hermot jo fucking alkukäyntien aikana? No ei. Mut pitää tunnustaa että jo kun käveltiin peltojen välissä ja Fanni haahus kokoajan tietä siksakkia puolelta toiselle kun katteli eri suuntiin, niin kyllä se vähän ärsytti. Päästiin sitten joskus kentälle. Ai kamala sentään kun mä olin surkee. Mun istunta oli ihan vitusta, etenkin kun menin koulusatulassa ja ää miten nää mun jalat toimikaa. Menin kentällä ehkä vartin ja sit gyrsiinnyin ja lähdin maastoon niinku Jenna alunperin suositteli. Missä on pitkäjänteisyys.. Heh heh, joo tiedän. Mutta kun pitkästä aikaa.

Ratsastelun jälkeen olikin sitten hetki aikaa vaan hengailla ennen kuin hevoset päästettäis laitumille. Tuolla Näsessä on tosi kivasti noi laitumet että ne on ikäänkuin tarhojen jatkeena suurimmalla osalla hevosista. Ekana haettiin papparaishevoset yhteen villikoiden kanssa ja päästettiin irti.. sitä mylläkkää! Hiekka vaan pölisi ennenkuin ne tajusi juosta laitumen puolelle. Hetken ryntäilyn jälkeen ne sitten rauhoittuivat ja alkoivat laiduntaa. Tällä välin Rowena tarkasteli tilannetta tarhasta käsin melko ylvään näköisenä ja varsa huiteli menemään sen ympärillä. Rowena kyllä ties, mitä laitumella on, eikä meinannut malttaa odottaa ettää pääsee mättämään mahan täyteen ruohoa! Sen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Seuraavana päästettiin Fanni ja Simmu. Simmu juoksi heti ekana laitumen puolelle ja ravaili ja söi onnessaan tuoretta ruohoa. Mutta Fanni.. se oli niin tohkeissaan ettei tajunnut mennä sinne laitumen puolelle! Se siis pyöri ympäri tarhaa vähintäänkin ihmeissään, kunnes Simmu tuli hakemaan sen syömään. :D

Muiden hevosten jälkeen viimeisinä muttei suinkaan vähäisimpinä, päästettiin Rowena ja Ramona laitumelle. Ne piti taluttaa erilliselle, omalle aitaukselleen. Ramona oli luonnollisesti vähän ihmeissään kun mentiin uuteen paikkaan ja korkeaan ruohikkoon astuminen vähän jännitti, mutta kun Rowena alkoi syödä ja rauhoittui, Monalla alkoi sellanen ralli että oksat pois. Se juoksi Rowenan ympärillä, pukitteli ja hyppi ilmaan ja hyppi takajaloillaan. Mona tuli myös todistaneeksi mulle että osaa myös ravata.. toistaiseks en ollut nähnyt sen kuin kävelevän ja laukkaavan. :D

Laidunsessioiden jälkeen lähdettiin ajelemaa kohti Lohjaa (okei, käytii välissä kebabilla. kebab ranskalaisilla nam<3). Talli Wist on kyllä varmasti tyylikkäin talli minkä tiedän!! Paikallisesta väestöstä en tiedä mitään niin en sano mitään, mutta on kyllä super hieno koko alue. Talli on ihanan tilava ja hevosilla on avonaiset ikkunat ulos. Aina kun oon käyny niin siellä on niin puhdasta ja siistiä että silmiin sattuu. Ja se kenttä<3 ja se maneesi!<3 herra isä sentään. Ja laitumet ja tarhat. Ja kävelykonekin siellä on. On kyllä joo.

Jokatapauksessa. Sissel oli jo Nöpön kanssa maneesissa. Se verkkas sitä hetken ennenkuin hyppäsin selkään. Teki vähän pahaa laittaa estehalustimet (etenkin kun piti kiertää jalustinremmit.. en oo lyhyt tai mitää) mutta kestin kuin mies! Pitää myöntää että aluks pelotti ihan hitosti. Eka kerta tänä vuonna kun hyppäsin meinaan. Jännitin ihan hittona ja toin Nöpö-raukan jopa kavaleteille ihan törkeen huonosti. Ja mun istunta... niin mikä ryhti???!!!
Tultiin ihan simppeliä kolmen kavaletin innaria alkuun. En oikein uskaltanut antaa Nöpön laukata kunnolla ja siks kolisteltiin välillä. Sitten vasta kun Sissel laittoi kahden laukan sarjavälin ja sanoi että nyt kunnon laukkaa saatana eteen ja tultiin se väli yhdellä laukalla ja minä harjassa kiinni roikkuen, mun pelko katosi. Sen jälkeen hypytkin oli ihan mallikkaita.. Mä tykkään tosta Nöpöstä ihan kauheesti, ja voi olla että tuun olee sen kanssa tänä kesänä tekemisissä enemmänkin. Siitä enemmän kunhan tiedetään asiasta lisää.

Jokatapauksessa, mun jokainen lihas huusi tänä aamuna hoosiannaa ja tuntui pahalle. Pitää alkaa nukkua, huomenna vikat ajotunnit ennen inssiä plus historian preppaus.. Hyvää yötä kansalaiset

bannerikisan ratkaisu

No niin eli bannerikisa on ratkennut! Voittaja voikin huomata teoksensa heti avatessaan mun blogin. Onnea Laura ja kiitos!! Otan suhun sähköpostilla yhteyttä nyt heti äkkiä.

Osallistujia oli tällä kertaa huimat kahdeksan, joista osa teki useammankin bannerin. Kaikki oli tosi upeita enkä varmana osais tehdä yhtä hienoja! Voi olla että käytän noita bannereita myöhemmin, mutta nyt käytän tätä voittajan banneria :)

Valkoiset ratsastushanskat voitti toiselle sijalle tullut tyttö, joka ei toivonut nimeään mainittavan. Hän on muuten tehnyt myös vanhan bannerini joskus aikoinaan! Onnea, otan suhunkin yhteyttä samantien. Kolmannelle sijalle ja letityskuminauhojen onnelliseksi omistajaksi tuli Carla. Myös sinulle onnittelut!

Blogin ulkoasulle ei tullut mitään dramaattista muutosta, mutta ompahan uus hieno banneri. Kiitos kaikille osallistujille vielä!!

pikku riiviö

Terveisiä mökiltä! Tänään taas tallilla. Jenna oli menny sinne heti aamusta ja mä menin perästä, samalla kun Jenna poistui. Sitten mulla olikin muutama tunti aikaa hengailla Rowenan ja Monan kanssa ennenkun äiti tulis hakemaan mut.

Rowenalla on nyt varsakiima meneillään ja sen takia Monalla on maha sekaisin. Sen pikku pylly on ihan kakkelissa :I jep, teillä saattaa nyt tulla kiinnostuksen kivivyöry, mutta sellasta tää varsanomistajan elämä on että välillä rapsutellaan korvan takaa ja välillä kuivunutta paskaa irti :) oltiin tyttöjen kesken siinä tarhassa kun oli niin nätti sää. Harjailin pientä ja vähän isoakin, ja vaaleenpunanen harjapakki tuntu kovasti kiinnostavan Monaa! Niinkin paljon että sinne piti yrittää tunkea koko pää. Sitä kauhistuksen määrää kun kuminauhapussi rapisi... Koska mulla oli joutenaikaa ja kuminauhoja, päätin harjoitella primitiivisiä letitystaitojani ja tehdä Rowenalle oikein tyylikkäät kevätletit. Se olikin vähän eri mieltä ja heti kun lähestyin letityskamman kanssa, se lähti ravaamaan ympäri tarhaa karkuun. Monta kierrosta oikein, ja Mona laukkas vieressä. Sitten kun joskus sain pysäytettyä ne, varsa kävi makuulle ja nukahti. Sillä välin värkkäsin Rowenalle kaulallisen lettejä jotka koristelin voikukilla :) se ois kyllä mielummin syönyt ne. Se ei muutenkaan hirveesti arvosta minkäänlaisia väkertämisiä sen harjan parissa! Oon ihan varma että se tarkkailee millon alan laittaa sitä kuminauhaa että se voi juuri oikealla hetkellä ravistaa kaulaansa. Ja kyllä voikukatkin ravisteltiin aika nopeasti alas syömistä varten :D Monalle on muuten kasvanut ensimmäiset hampaat! Se on ihan innoissaan kokeilemassa niitä, esimerkiks mun paitaan, käteen, kenkiin ja noh, jokapaikkaan mihin vaan voi.. Pitää olla tarkkana ja kieltää sitä ettei opi puremaan.

Lopulta äiti tuli hakemaan mua. Opeteltiin yhdessä varsan kanssa jalkojen nostelua niin, että mä rapsuttelin pikkusta ja äiti nosti jokaista jalkaa 10 sekunttia. Mona vähän pisti vastaan, mutta viimeiset neljä sekuntia se piti jalkaa oikein nätisti ylhäällä. Huomenna onki luvassa sitte lisää varsan ja Rowenan kanssa hengailua ja Fannilla ratsastus. Espooseenmenomatkalla mennään Lohjan kautta ja ratsastan Sisselin Nöpöllä. En oo ratsastanu sillä hirveen pitkään aikaan, mutta saattaa olla että meillä on Sisselin kanssa jotakin suunnitelmia kesälle :)

Loppuun vähän kuvia mun kamerasta ja äidin kännykästä. Jälleen huomiseen :)

pieni kultainen merenneito

Kuuma. Kuuma. Kuuma. Eikö teknologian pitäis olla jo niin kehittynyttä että juniin saisi asennettua kunnollisen ilmastointijärjestelmän. Niinku oikeesti? Mä istun täällä herranen aika hellemekossa ja meinaan läkähtyä. Säälittää kattoo noita joilla on farkut ja neuletakki ja kollarit tai mitä vaan tukahduttavan kuumaa päällä. Mä varmaan kuolisin. Oon siis junassa menossa Kuopiosta Saloon ja teen kuolemaa.

No mutta asiasta kukkaruukkuun, Ramonan virallinen nimi on nyt virallisesti päätetty!! Ja ihan näin meidän kesken, en aio kertoa sitä ennenkuin Hippos on ystävällisesti sen hyväksynyt. Hihii. Vilkaiskaa otsikkoa ja alkakaa arvailla ;) mutta en varppina kerro mikä pikku neidistä tulee! Lempinimenä on kuitenkin edelleen Mona ja häntä myös kutsutaan Ramonaksi <3
*lisäys hetkeä myöhemmin; nimeä ei oo päätettykään, tuli väärinymmärrys miten se nimi kirjoitetaan ja kun selvis miten se on niin tuli kauhistus :D

Muuten, mulla on nyt mun ratsastusvarusteet mukana. Tarkotus olis nousta pitkästä aikaa hevosen selkään. Oon varmaan niin ruosteessa kun vaan voi olla! Mut ei se mitään, hetken päästä oon varmasti taas iskussa. Tällänen raportti tähän väliin, jatketaan!

ihanaa

muistilista kenttäleirille

Huom huom, en ole lähdössä minnekään leirille tänä kesänä! Mutta luin ht-nettiä ja huomasin että siellä kaipailtiin tällaista. Ja koska mä rakastan kaikenlaisia listoja ja luetteloita, päätin tehdä tällaisen. Tässä siis oltaisiin lähdössä oman hevosen kanssa kenttäleirille, sanotaan vaikka Ypikselle kun siellä oon mäki ollu!

Jos ihmettelette jotain listalla olevaa, niin hokekaa vain mielessänne; Ypäjä, Ypäjä, Ypäjä, Ypäjä... Näin menettelemällä ymmärrätte kyllä, jos ymmärrätte.

tätille
- Jos omistat kaksi kypärää joista kumpikaan ei ole pelkästään kilpailemiseen, ota molemmat. Ratsastaessa tulee kesällä aika hyvin hiki ja on inhottavaa laittaa hiestä märkä kypärä päähän.
- Kenttäleirille nahkasaappaat.
- Kahdet ratsastushanskat. Sama perustelu kuin kypäräänkin, plus nämä voi kadota tai mennä rikki suht helposti.
- Aseistus! Läppä. Kannukset, este- ja kouluraipat.
- Ainakin kahdet ratsastushousut. Pysyy tyylikkäänäkin.
- Ihan homona ratsastussukkia! Ja ohuita kesämalleja tietenkin. Nämä likaantuu, hiostuu, katoaa, menee rikki ja varastetaan, eli pidä huolta että näitä on.
- Ja kenttäleirille tietenkin se iki-ihana turvaliivi...
- Kahdenlaisia paitoja; niitä joissa ratsastat, hoidat hevosia, olet leirikasteessa ja iltaohjelmissa.. ja sitte niitä t-paitoja joita pidät illalla, ne jotka pysyy puhtaana (tai olis tarkotus pysyä). Ei tarvi olla montaa mutta kunhan on molempia lajeja.
- Alusvaatteet ja yövaatteet (daa). Tosin yövaatteet voi joskus mennä hukkaan kun on illalla niin väsynyt ettei jaksa riisua.
- Housuja tarvitset kahdet; mukavat mutta paskankestävät kollarit chillailuun ja shortsit kuumia päiviä varten.
- Pari hupparia tms. Nämäkin silleen että on erikseen paskanen ja ei-paskanen...
- Ohut mutta vedenpitävä ratsastustakki (ettei tule ikäviä yllätyksiä)
- Kahdet kengät, joista toiset voi olla jalassa jo saapuessa. Minä ottaisin tennarit ja croksit, koska tennarit pysyy jalassa aina, ja croksit on nopea laittaa.
- Hygieniatarpeet.. saattaa kuulostaa oudolta joistakin, mutta henkilökohtaisesti pidän erittäin ällönä sellaista ihmistä joka ei käy suihkussa tai pese hampaita ratsastusleirillä!! Muista myös aurinkorasva. Siellä palaa. Ja ponnareita. Sä et voi elää tuolla ilman niitä, usko mua.
- Henkilökohtaiset vermeet kuten rahaa, nikotiinituotteet, kännykkä, läppäri, kamera/videokamera.. Päättäkää itte mutta voin kertoa että rahaa siellä menee kun on kaikenlaista hevostarvikekauppaa, kauppaa, leirikioskia ja grillikioskia :)
- Nukkumistarpeet; aluslakana ja tyynyliina ja makuupussi! Et voi nukkua trampalla muuten koska itikat.
- Hirmu iloinen mieli ja positiivinen asenne! Muisk <3
ps, jotkut hurjat ottaa mukaan skopan tai polkupyörän. On kätevä muuten, Ypäjällä välimatkat on välillä aika pitkiä. Vaikka urheilijoithan tässä ollaan...

Ypäjä 2010, muistoja muistoja..

hepalle
- Pari riimua ja riimunnarua, juoksutusliina.
- Satulavermeet;  tämä tarkoittaa joko yleissatulaa tai sekä este- että koulusatulaa jalustimineen ja vöineen. Kenttäleirille panssarivyö on ehdoton!
- Hiton paljon satulahuopia! Ne likaantuu, hiostuu ja koppuroituu! No ei nyt hiton monta. Kolme on hyvä määrä.
- Kahdet suitset. Kahdet siksi että tohinoissa voi hajota osia ja sitten kun ei oo varaosia/-suitsia niin harmittaa. Kuolaimia tarpeen mukaan mutta ei hamstrata. Jos on hurjimus niin kankisuitset voi olla myös mukana.
- Tarvittavat apuohjat, korvahuput ja muut lisäosat.
- Suojat ja pintelit ja putsit. Paritkin kappaleet mahdollisesti, koska hevosesi tulee könyämään mudassa ja vedessä ja paskassa.
- Hepalla pitää olla hokkireiälliset kengät jalassa ja sulla mukana hokit ja kiinnitysvälineet.
- Hoitovälineet! Ja letityskumppareita koska leirikisoissa pitää olla super.
- Pari ohutta loimea kuivatteluun ja kuljetukseen. Eikä mitään sadeloimia tai toppiksia (herranen aika)! Ja jos saatte luvan tarhata teidän heppoja tuolla niin ei ne mitään loimea tartte. Siellä on iltapäivälläki +18 astetta vaikka satais kissoja ja koiria
- Linimentit, helosanin, aurinkorasvat, ötökkämyrkky (!) ja muut sellaset härpäkkeet joilla huolehditte että hevonen pysyy kuoseissa. Myös pyyhe on hyödyllinen
- Omat ruuat! Ypis tarjoo muistaakseni heinän ja kauran mutta ei muuta, eli muistakaa prixit, puurot ja muut mömmöt omasta takaa. Ämpäreitä Ypäjältä saa lainata aika hyvin mutta kannattaa ottaa oma mukaan, vaikka parikin.
- Ypäjälta saa lainaa (tai ainaki mä oon lainannu..?) valjaidenhuoltovermeet, mutta jos haluut ottaa omat mukaan niin ota. Myös jonkinlainen ensiapupakkaus on jees, mutta mulla ei oo Ypiksellä ollu mukana...

Siinä jonkinlainen. Jotakin varmaan unohtui mutta luulen että tolla pääsee aika pitkälle. Liikaa tavaraa ei kannata hamstrata mutta mitään ei saa unohtaakaan. Edes niitä päivänselviä, nimittäin nähty on kun joku on jättänyt satulan kotiin ja ollut leiripaikalla sormi suussa että mitähän nyt.

Muistakaahan mun bannerintekokilpailu! Osallistumisaikaa on sunnuntaihin ja todella haluisin uuden bannerin! Eli nyt kipinkapin, klikatkaa linkkiä ja osallistukaa. Mä painun nukkumaan ja näkemään heppaunia, öitä vaan :---)

bannerintekokilpailu!

Eli joo! Otsikosta saatatte huomata että nyt pitäis saada uutta banneria. Annan osallistujille vapaat kädet värien, fonttien ja muotoilun suhteen, mutta kerron pakolliset/toivottavat elementit tässä ja nyt :---) huom, lukekaa loppuun, tässä kisassa on palkintojakin.

Bannerissa pitäisi lukea joko Varrella virran tai Muru ja se saisi lukea isolla keskellä. Kuvia saa olla kuinka monta vaan ja saavat olla joko värikkäitä tai mustavalkoisia. Äh, mitäpä mä turhia neuvomaan! Tehkää niin hienoja bannereita kuin osaatte. Kuvia saatte ottaa mun blogista tai facebookista. Olis kiva jos bannerissa ois sekä mun naama että Rowena ja/tai Ramona. Mutta ei välttämättä oo pakko olla kumpaakaan! Tehkää vaan niin upeet ku osaatte.

Palkinnoista
  1. palkinto: nahkainen, ruskea riimunnaru ketjulla
  2. palkinto: valkoiset ratsastushanskat
  3. palkinto: mustia letityskuminauhoja
Kaikki tietenkin käyttämättömiä. :---) ps, jos et ole heppaihmisiä mutta satut voittamaan jotain, keksitään sulle joku muu palkinto!

Voitte pistää tekeleenne osoitteeseen riinamaria@live.fi. Kilpailu päättyy sunnuntaina 27.5., eli nyt kiireen vilkkaan toteuttamaan bannereita. Työn iloa! :)

muutoksia suunnitelmiin

Huomenta päivää. Blogissa on ollut hiljaista mutta kun ei oo ollut mitään asiaa. Vauva osaa jo kävellä tarhaan rauhallisesti ja nostaa jalat. Näin unta jossa se oli viikon ikäisenä kasvanut jo täysikokoiseksi ja me vaan ratsasteltiin sillä. Oli se siinä unessa aika magee.. Ehkä tulevaisuudessakin ;)

Mulla on ollut huolena että osaako äiti ja Jenna pitää sille sellaista kuria ettei siitä tuu idioottia (=samanlaista ku Fanni on! läppä, puoliks). Vaikka tallimme ammattilaiset näkevät ja käsittelevät sitä päivittäin, äiti ja Jenna kuitenkin hoitaa sitä paljon enemmän kuin mä, ja heidän vastuullaan on opettaa vauvvelille melkeen kaikki uudet asiat, kuten esimerkiks tää jalkojen nostelu. Tähän tulee kuitenkin tietynlainen muutos. Siihen liittyy, että mä alan touhuta varsan kanssa huomattavasti enemmän kuin kerran parissa viikossa ja näin ollen pääsen vaikuttamaan vahvasti siihen, millainen Monasta loppujenlopuksi tulee. No mitenkäs tää sitten on mahdollista? Alanko ravata autokortin saatuani jatkuvasti etelässä, vai muuttaako Rowena varsoineen kenties Kuopioon? Väärin ja väärin. Ei ollenkaan. Mä sen sijaan muutan takasin Espooseen.

No nyt se on sanottu. Mä en oikeesti jaksa enää olla täällä kun tuntuu siltä ettei mulla tai mun elämällä oo mitään merkitystä. Tänne muutto on ollu yhtä suurta pettymystä. Joo tietty on ollut kivaakin ja näin, mutta kuitenki, kaikki mitä elämältä toivoin on luisunut mut läheltä pois. Siitä aiheesta varmasti avaudun vähän enemmän tuolla mun toisen blogin puolella.. esimerkiks aion kertoa kaiken (tai ainakin melkein kaiken) siitä, mitä mun ja mun eksän välillä on tapahtunut viimesen vuoden sisällä. Ennen syytin tästä kaikesta itteeni, mutta nyt oon tajunnu, ettei tää paska oo ollu mun syytä. Päinvastoin, mä oon tehny parhaani, ja mun tunteilla on leikitty armotta.

Mä haluun ammattiratsastajaks. Mä haluan valmentautua ja kilpailla, työskennellä hevosten ja ratsastajien parissa, osallistua nuorten hevosen koulutukseen, opiskella valmentajaksi ja tehdä sitä mitä osaan ja mitä rakastan. Luulin, että mun eksä ois ollu vaihtoehto sille, mitä oon koko ikäni halunnut olla.. varmasti se olis ollukin, ja oltais varmasti oltu onnellisia ja oisin sillonkin saanut tulevaisuudessa tehdä mitä haluan ja mistä nautin. Mutta se kusi asiat, ihan vitun pahasti. En tiedä tuleeko se paskapää koskaan tajuamaan mitä on tehnyt mulle, mutta jos ei, niin tiedämpähän ainakin että tää oli oikea ratkaisu.

Aattelin vaan kertoa tästä muuttohommelista. Jolly tulee samalle tallille Rowenan ja Ramonan kanssa, tarkotus olis hakea tyttö kesäloman tokalla viikolla kun äiti tulee Dallasista. Jenna on luvannut että saan alkaa ratsastaa ja kilpailla Fannilla. Saa nähdä mitä siitä tulee kun en oikein kestä Fannia, mutta kai mun on opeteltava tulemaan toimeen sen kanssa! Ollaanhan me jo yhdet aluekisat menty vuoden sisällä, ja niissä sijoituttiin neljänneks. Hyvä hevonen se on.

Joo. Palataanhan astialle -->